Rutiini tuo turvaa, mutta innostus luo suunnan – Jytyliiton vieraana lahdessa

Pakkasta on raikkaat -13 astetta ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Tämä on se talvi, jonka muistan lapsuudesta. Taksikuski kertoo, että meneillään ovat Finlandia-hiihdot. Saan kyydin ihan hotelli Seurahuoneen ovien eteen. Etu, joka tarjotaan, kun on kyynärsauvojen kanssa liikkeellä.

Luon katseen yleisööni. Kuulen neule- ja virkkukoukkujen suhinan. Suurimmalla osalla porukasta on jokin työ meneillään. Ihan parasta. Ihmiset toteuttavat itseään. Ei ole minulta pois. Aloitan ja lyön ensimmäisen dian sisään. Puhun otsikolla ”NOSTE”. Se on suosituin puheeni, joskin tällä kertaa vuorossa on 90 minuutin extended version.

Puhun työkyvyn tukemisesta, energisyydestä ja yhteistyön voimasta. Siitä, miten jokainen meistä vaikuttaa koko porukan henkeen. Haastan kuulijoita miettimään omaa asennoitumistaan. Kummalla mennään? Vanhalla rutiinilla vai aidolla uudesta innostumisella? Molempia tarvitaan. Rutiini tuo turvaa ja takaa laadun. Innostuminen taas luo kasvua ja innovaatiota. ”NOSTE” ei synny Excel-taulukoissa, vaan kohtaamisten ja kokemusten kautta. Annetaan sille arvo, että ollaan tänään paikalla.

Porukka nauraa vedet silmissä ja haukkoo happea. Joudun jopa kysymään muutamalta eturiviläiseltä, onko kaikki kunnossa. Hidastan tahtia ja ohjaan tunnelmaa syvempään päätyyn. Joku kaivaa nessupaketin laukustaan ja pistää sen kiertämään. Annan rauhalle ja hiljaisuudelle tilaa. Enää en kuule puikkojen suhinaa.

Puolitoista tuntia myöhemmin puhe on ohi. Otetaan parit selfiet ja vaihdetaan ajatuksia kuulijoiden kanssa. Suuntaan rautatieasemalle ja odotan junaa kohti Helsinkiä. Vielä asemallakin saan palautetta: ”Olit aivan mielettömän ihana. Tekisi mieli halata sinua!”. Emme halanneet, mutta kiitin kehuista.

Junassa ostan kahvin sijaan kokiksen ja täytön POP-ristikoita. Se olkoon palkintoni päivän työstä. Kiitos Ammattiliitto Jyty sydämellisestä sunnuntai-iltapäivästä yhdessä. #ammattipuhujanarkea

‍