Energiaa myyjille ja opettajille

Mulla oli eilen kaksi puhekeikkaa.Kohdeyleisö oli molemmissa eri, mutta toiveet sisällöstä olivat lähellä tosiaan. Toivottiin energiaa ja asennetta. Tai tarkemmin sanottuna liekin sytyttämistä.

Junnuna kelasin VHS-nauhoja edestakaisin vain nähdäkseni saman breikkiliikkeen yhä uudestaan. Kirjoitin muistiinpanoja tekniikasta ja treeneissä yritin opetella liikkeen salat. Pystyn edelleen palauttamaan kehooni tunteen siitä, miten sydän hakkasi innostuksesta, kun sain edes pienen oivalluksen, miten homma kuuluu tehdä. Treenaaminen oli parasta. Tekeminen ja oppiminen riittivät itsessään. Se oli täyttä elämää.

Merkityksellisyyttä ei etsitty strategiasta, inspiraatiolauseista tai kvartaaliraportista. Ei kasvusta, tavoitteista tai arvoista. Mustelmia ei perusteltu sanoilla. En edes osannut. Kun yritin, se kuulosti aina laimeammalta kuin itse tekeminen. Merkityksellisyys syntyi hetkessä. Koko ulkomaailma unohtui, koska pelkkä tanssiminen oli niin helkkarin mahtavaa.

Älykellot mittaavat fitnessikää. Järjestelmät laskevat tehokkuutta. Mutta ihmiset tuntevat. Olemme rakentaneet kokonaisia järjestelmiä mittaamaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta, mutta olemme samalla unohtaneet, miltä tuntuu, kun oppii ja on liekeissä.Kun valmennusten päätteeksi kysyn jengiltä, mikä fiilis, moni vilkaisee ensin kelloaan. Ikään kuin statistiikka määrittäisi sen, onko elämästä lupa nauttia.

Luottamus omiin tuntemuksiin laskee, jos niitä ei kuuntele. Nietzsche kirjoitti, että merkityksellisyys luodaan itse. Sartre julisti, että olemme tuomittuja vapauteen. Camus ajatteli, että vaikka maailma onkin absurdi, on elämä itsessään teko merkityksettömyyttä vastaan.

Ehkä nämä ystävämme tarkoittivat samaa asiaa. Merkityksellisyys syntyy, kun ei yritä todistaa sen merkitystä. Kun tekee jotain vain siksi, että on palava halu luoda. Kun rakastuu itse tekemiseen. Ei siihen mitä siitä mahdollisesti jälkikäteen hyötyy. Kuinka helppoa onkaan sotkea saavutukset ja elossa olemisen. Saavutukset ovat luonteeltaan staattisia. Konktreettisia merkkejä siitä, että jotain on saatu maaliin. Se on tärkeää, mutta historiaa jo seuraavalla minuutilla. Elossa oleminen on liikettä, oppimista, energiaa ja virtaavuutta. Se on jatkuvaa.

Ehkä olen outolintu. Kun voitin ensimmäisen kerran pohjoismaiden mestaruuden, olin palkintojenjaon jälkeen välittömästi takaisin tanssiringissä. Rakastin tanssia voittamista enemmän.

Takaisin eilisiin puheisiin. Multa toivottiin energiaa. En yrittänyt olla taktinen. Palautin mieleen tunteen vanhojen VHS-kasettien ääreltä. Psyykkasin itseäni miettimällä, miten nastaa on hypätä lavalle. Ei sytyttäämään yleisöä, vaan syttymään itse. Päästä puhumaan ajatuksista, jotka ovat mulle tärkeitä. Miettimättä ovatko ne trendikkäitä ja ilman pelkoa, mitä joku ajattelee musta jälkeenpäin.

Kiitos Gigantti ja Liikku kun otitte breikkarin mukaan tapahtumaanne!