Matka, jota lapset eivät ansaitse

Päätän reippailla ja kävellä päivän keikalle.

Siitä on tullut mun juttu. Pyrin kävelemään kaikkialle, jos kyseessä on alle tunnin matka. Flemarilla spottaan sekaisen kolmikon suoraan Aleksis Kiven koulua vastapäätä. Kesän aikana mua on yritetty heittää bisse­tölkillä ja huitaista muovikassilla.

Olen oppinut läksyni. Vaihdan kadun toiselle puolelle.

Kello on 8.01. Porukka polttaa peukkua suoraan kadulla, keskellä Kallion aamua. Olen huolissani kotikulmieni jamasta. Ennen, kun palasi kisareissulta ulkomailta kotiin, saapui paikkaan, jossa hermosto sai hengittää ja oli turvallista.

Nyt saa väistellä lentäviä bisse­tölkkejä.

Vastaan kävelee pari alakoululaista. Helkkarin moinen koulumatka, ajattelen. Huomaan ärsyyntyväni tilanteesta. Tsekkaan vielä taakseni. Kolmikko jatkaa polttamista. Kävelen heidän luokseen niellen ärsyyntymistäni. V*ttumaisuus ei tilanteessa ole voittava tulokulma.

Saan itsestäni ulos ystävällisen mutta huolestuneen äänen­sävyn:

“Hei, tossa on alakoulu vieressä, voisitteko mennä polttamaan jonnekin muualle.”

“Ai, sori. Ei me tajuttu.” Kolmikko lähtee liikkeelle ilman protestointia.

En jää vahtimaan tilannetta, vaan suuntaan kohti keikkaa.

Aikamoinen duunimatka ja vielä hurjempi koulumatka. Sukellan muistoihin omista alakouluajoista. Silloinkin vaihdoin kadunpuolta, jos vastaan tuli pelottava hahmo. Tosin mun ei tarvinnut pujotella porukoiden välissä, jotka polttavat huumeita ringissä.

Tämän päivän lasten tilanne on toinen. Absurdi. Kestämätön. Jotain, mitä ei pidä hyväksyä. Lapset ansaitsevat parempaa.

Puhe on Helsingin kaupungin tilaomaisuusyksikölle. Avainsanoilla: asenne, tiimityö, jaksaminen, ratkaisukeskeisyys sekä valtamme vaikuttaa ympäristöön. Puhun uskosta parempaan ja miten se testataan, kun ollaan luisumassa kohti pohjaa. Nostan esiin aamuisen matkani.

Pohjakosketus on jo otettu.

Huoli kotikaupungistamme on yhteinen, ja apua tarvitsevia asukkaita on kaikkialla. Olo on neuvoton. Aina ei tiedä, mitä voisi tehdä. Mutta jokainen meistä voi tehdä jotain.

Kiitos Helsingin kaupungin tilaomaisuusyksikkö aamun nauruista ja kyyneleistä. Oli kunnia päästä rakentamaan parempaa kaupunkia kaikille teidän kanssa.

‍